Rodo tuoksuu

Lapsena meidän kotipihassa oli kaksi rodoa. Niitä tavallisia puistorodoja. Inhosin violettia väriä, mutta kukka oli muuten harvinaisen kaunis lapsen silmiin.

Kun muutimme nykyiseen kotiimme pihassa kasvoi kaksi jättimäistä rodoa, sitä samaa väriä. Pensaat täynnä violettia, upea kukinto alkukesästä sai minut aikuisena innostumaan kasvista. Samoin hapan havuinen piha. 

Rodo on helppo, mutta se ei tykkää yksinäisyydestä. Kaipaa kaveria sienirihmastoisen juurensa vuoksi. Kavereita kaksi ensimmäistä rodoa ovat vuosien varrella saaneet.

Talon edusta ei ole kovin aurinkoinen. Nykyisin siinä kasvaa yli 30 erilaista rodoa ja atsaleaa. Muutama kiukutteli ensimmäisten talvien jälkeen, yhden söi supi tai joku muu nälkäinen, mutta mikään ei ole kuollut, vaikka pakkanen on paukkunut talvella yli sallitun rajan. Nyt meillä kasvaa valkoisia, indigon ja ultramariinin sinisiä, purppuran, bordeauxin ja kirsikan punaisia, fuksiaa unohtamatta. Keltainen on hankalin tapaus. Liian herkullinen. Sama kasvi, mutta niin erilaiset muodot, kukkatertut ja tiheydet.

Atsaleat täydentävät värikirjoa, oranssi, meripihka, sinoperi, norsunluu ja titaani... Rakastan alkukesää. Loppukesästä piha on paljon ankeampi. Loppukesän leimukukat eivät tykkää meistä, vaikka olen yrittänyt olla niille erityisen mukava.

Syvät värit vaihtuvat alkukesästä ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna kukkii, uskokaa tai älkää, tuoksuva rodo, Rhododendron Dagmar. Sen kukka ei ole upeimman värinen tai näköinen, mutta tuoksu kilpailee kielojen kanssa iltaisin. Aika vaikuttava, vaikka itse sanon.

Helsingin Haagassa on muuten alppiruusupuisto. Alue on kahdeksan hehtaaria ja sieltä löytyy lähes 3000 alppiruusuristeymää. Alueella on ”siltamaiset polut” joten siellä voi liikkua lastenvaunujen, rollaattorin ja pyörätuolinkin kanssa. Veikkaan että kukinta on parhaimmillaan, joten kannattaa pitää viikonloppuna mielessä. Suosittelen.