Huumaava jouluruusu
Jouluruusu on perheemme mieluisin joulukukka. Sen hento kauneus puhuttelee. Lisäksi ruusun voi keväällä istuttaa pihalle pakkasten mentyä sulaan maahan. Jouluruusu ei jää vain hetken kaunistukseksi. Se kukkii luontaisesti lumen ja jään keskellä ja siksi sitä pidetään rakkauden ja toivon symbolina.
Vanhan legendan mukaan jouluruusu oli alun perin musta kasvi, mutta se muuttui valkoiseksi, kun Jeesus syntyi.
Jouluruusuja on lukuisia lajikkeita. Monen kukan taustalla on idänjouluruusu (Helleborus orientalis) tai vaaleajouluruusu (Helleborus niger). Tarjolla on kermanvärisiä, tummanpunaisia, viirullisia ja kerrottuja jouluruusuja. Kaikki eivät talvehdi Suomessa.
Aikoinaan munkit ja aateliset kuljettivat vaaleajouluruusun taimia Alppien rinteiltä luostareiden ja kartanoiden maille. En yhtään ihmettele. Keväisen vuokon kauneutta keskellä pimeää vuodenaikaa.
Ensimmäisen jouluruusun pilasimme kastelemalla liikaa. Virheistä oppii ja nyttemmin olemme onnistuneet pitämään monta jouluna hankittua yksilöä hengissä kevääseen asti. Saimme jopa siemenet itämään. Mutta ne kasvavat tuskaisen hitaasti.
Viisi vuotta sitten ostimme hieman isomman jouluruusun ajoissa ennen joulua. Se on tavanomaista suurempi eikä ehkä kestä kovia pakkasia. Kysyin kukkakauppiaalta, kestääköhän se marraskuun puolivälissä jouluun asti. Kauppias ei sanonut varmaksi, mutta lupasi sen kukkivan vielä kolmisen viikkoa.
Nyt ruusu on kukkinut ruukussa yhteen menoon viisi vuotta! Kesät pihalla ja talvet sisällä.
Jouluruusu on kasvattanut suosiotaan. Kannattaa muistaa, että perinteinen jouluruusu on myrkyllinen. Latinankielinen nimi Helleborus tarkoittaa "tappavaa ruokaa".
Jouluruusua käytettiin ennen lääkekasvina. Juuriuutetta on käytetty huumeena, nuuskana ja aivastuspulverina, jopa kemiallisena aseena vihollista vastaan.
Antiikin aikaan kasvin ominaisuuksia käytettiin tietäjien huumaamiseen, jonka jälkeen heiltä saattoi kysyä elämän suuria viisauksia. Jouluruusua käytettiin vielä 1800-luvulla mielisairauksien hoitoon ja siksi sitä esimerkiksi Ranskassa kutsutaan tietyillä alueilla yhä riivattujen kasviksi.
Yhtä kaikki, noustessaan pintaan sen kauniit nuput saavat joka talvi sydämen sykähtämään.