Mahonia - kevään piikikäs kaunokainen

Olen aina halunnut mahonian. Siinä on jotain eksoottista. Ehkä ainavihanta, piikikäs ja kiiltävä kasvi on poikkeus suomalaisessa puutarhassa. Eksotiikka houkuttaa.

Kerrotaan, että Amerikan alkuperäisasukkaat ovat käyttäneet marjoja ravinnoksi keitettynä. Olen ollut aina heikkona Amerikan alkuperäisasukkaiden kykyyn ymmärtää luontoa. Mielikuvani ovat rakentuneet kirjoista ja elokuvista.

Pitkään luulin, että mahonia ei menesty Suomessa. Kyllä menestyy ja loistavasti. Luulo ei ole tiedon väärti. Näin kasvin ensimmäisen kerran tuttavani takapihalla Hyvinkäällä ja päätin, että tuon haluan.

Itseasiassa mahonia on kestävä kasvi, kunhan kevätaurinko ei polta sitä. Kasvi kestää Suomessa jopa nelosvyöhykkeellä.

Mahonian kiiltävät, teräväpiikkiset lehdet ovat kauniita läpi vuoden. Toukokuussa sen kukat tuoksuvat ja loistavat kauas. Syksyllä sinimustat marjat luovat dramaattista tunnelmaa. Lehdet saattavat syksyllä olla vahvan ruskan punaiset.

Mahonian marjoja voi syödä, mutta siemenet saattavat olla lievästi myrkyllisiä. Marja on kirpeänhapan. Sitä käytetään hillojen ja viinien hapantamiseen. Vanhassa suomalaisessa puutarhakirjassa sanotaan, että sen marjoista saa hyvää marmeladia. Itse en saa marmeladia marmeladiksi. Se jää aina mehuksi yritin sitten liivatteella tai agar agarilla, joten en ole kokeillut. Syksyllä ajattelin kokeilla mehukiisseliä.

Mahonia pärjää happamassa pihassa. Itselläni se viihtyy hyvin lehtikuusen juurella, rodon naapurina. Ei polta aurinko eikä varjo vaalenna. Mahoniaa suositellaan ihan viralliseksi havujen ja rodojen seuraksi.