Palavarakkaus

Meidän pihassa oli iso trampoliini. Kesät talvet. Mutta lapsi kasvaa ja olisihan se vähän noloa, jos siellä pomppisin. Hyllymistä nauraisivat myyrät, vaikka ovat kohteliaita eläimiä. Taittavat kukkasia myyräpuolisoilleen kodin koristukseksi. Pomppiminen taitaa olla vanhemmiten vaarallista.

Tramppa siirtyi aika monta vuotta sitten kaverin pihaan ja kohtasi oikeanikäisiä lapsia. Pihaan jäi iso musta ympyrä. Aika spuuki.

Ensimmäisen vuonna yritimme kasvattaa siihen ruohoa. Ei kasvanut. Toisena vuonna kylvimme kehäkukkia. Niitä tuli muutama. Mikä ihmeen tramppataika aluetta vaivasi? Musta multa ei kasvanut kuin voikukkaa ja sitäkin niukasti.

Lopulta musta ympyrä kohtasi voittajansa. Puupioni!

Sorruimme ostamaan puupioneja. Otimme riskin ja se kannatti. Kasvit ovat selvinneet talvi talven jälkeen. Ensimmäinen puupioni oli heräteostos, mutta pakko tunnustaa, että tuli niitä ostettua muutama lisää.

Pioneja on trampan paikalla nykyisin yli viisikymmentä. Rakkain aarre on babushkani kerrottu tillipioni. Karhupioniksi sitä lapsena kutsuttiin. Sain sen isältäni, joka sai sen äidiltään...

Pioni ei tykkää siirtämisestä. Jännitän joka kevät päättääkö joku pioni jäädä mullan alle. Vain yhden olemme tähän mennessä menettäneet. Se on kaukasianpioni. Odotan silti. Ehkä se sieltä palaa.

Tänä kesänä puupionit kukkivat. Kiinalainen puupioni on maailman vanhimpia puutarhakasveja. Sitä on viljelty yli 4000 vuoden ajan aina Huang Keisarin ja Xian Dynastian ajoista asti.

Meillä ne vahvistuvat vuosi vuodelta. Mursky katkaisi yhden nuppuvarren ja mietin melkein, että pitääkö hakea isäni huvilateltta niiden suojaksi, kun sateet piiskasivat. Mieheni piti minua hulluna. Olin kuitenkn puoliksi tosissani. Kannatti odottaa.

Kukkien kuningas on kuin silkkiä. Sitä pidetään onnellisuuden, varallisuuden ja ystävyyden symbolia. Ainakin minut sen kukkiminen tekee onnelliseksi.

”Puutarhalapioni parantaa kaikki haavani.” - Ralph Waldo Emerson