Lapissa kaikki kukkii nopeasti

Sinivuokot, valkovuokot ja keltavuokot kukkivat pihassa luonnostaan. Jostain hullusta päähänpistosta aloimme istuttaa muita vuokkoja. Kauniita, mutta ei niin kovin helppoja.

Moni on kukkinut kerran ja se siitä.

Lapinvuokko on kotiutunut parhaiten. Joka kevät pelkään että se kuolee, kun osa lehdistä kellastuu ja kasvi puutuu varpumaiseksi. Mutta se on kasvin luonnollinen ominaisuus. Ihmeen voimalla se kasvattaa uudet vihreät lehdet  ja alkaa kukkia. Hetken. Niin lyhyen hetken.

Mutta se tekee kukinnan jälkeen hauskan tupsun. Melkein kuin rohean tupasvillan.

Kasvi tekee mattomaista kasvustoa. Sen lehti näyttää hieman tammen lehdeltä. Kasvin tieteellinen nimi Dryas octopetala viittaa tammeen. Drys, klassisen kreikan sana tarkoittaa pientä tammea.

Ilmeisesti lapinvuokolla ei ole mitään tekemistä vuokkojen kanssa. Se on ennemmin varpukasvi. Ahomansikka on läheisempi sukulainen kuin muut vuokot.

Mutta siellä se levittää varpujaan. Vuokkopenkissä.

Pirunnuija!

Pirunnuija (Oplopanax horridus) on nimensä veroinen. Amerikan alkuperäiskansan vanhassa perinteessä kasvia on käytetty paholaisen karkottamiseen ja kidutukseen. Kasvista saadaan voimaannuttavaa uutetta.

Meillä on yksi pirullinen nuija. En oikein tiedä onko kasvi ruma vai kaunis, mutta kun näin sen ensimmäistä kertaa, halusin ehdottomasti kasvin.

Nyt kun se on kasvanut pihallamme useamman vuoden olen ehdottomasti sitä mieltä, että kasvi on kaunis. Keväällä kun sen lehdet ovat juuri puhjenneet ja vielä lapsilehtiä ja valo korostaa kasvin piikkejä, se on  vaikuttava. Piikkejä on myös lehtien alla. Majasteetillinen. 

Kasvi tuli istutettua kulkemisen kannalta hieman vaikeaan paikkaan, liian kähelle polkua, mutta eipä sitä viitsi siirtää. Valon kulma korvaa varomisen vaivan. Piikkihirmun siirtäminen olisi vaikeaa. Antaa olla, kasvaa ja kukoistaa.

Ensi keväänä saatte kauniimman kuvan. Nyt lehdet ovat jo auenneet. Olin pirun nuija, kun en tajunnut huolehtia, että kuva tulisi otettua ajoissa.

Mahonia - kevään piikikäs kaunokainen

Olen aina halunnut mahonian. Siinä on jotain eksoottista. Ehkä ainavihanta, piikikäs ja kiiltävä kasvi on poikkeus suomalaisessa puutarhassa. Eksotiikka houkuttaa.

Kerrotaan, että Amerikan alkuperäisasukkaat ovat käyttäneet marjoja ravinnoksi keitettynä. Olen ollut aina heikkona Amerikan alkuperäisasukkaiden kykyyn ymmärtää luontoa. Mielikuvani ovat rakentuneet kirjoista ja elokuvista.

Pitkään luulin, että mahonia ei menesty Suomessa. Kyllä menestyy ja loistavasti. Luulo ei ole tiedon väärti. Näin kasvin ensimmäisen kerran tuttavani takapihalla Hyvinkäällä ja päätin, että tuon haluan.

Itseasiassa mahonia on kestävä kasvi, kunhan kevätaurinko ei polta sitä. Kasvi kestää Suomessa jopa nelosvyöhykkeellä.

Mahonian kiiltävät, teräväpiikkiset lehdet ovat kauniita läpi vuoden. Toukokuussa sen kukat tuoksuvat ja loistavat kauas. Syksyllä sinimustat marjat luovat dramaattista tunnelmaa. Lehdet saattavat syksyllä olla vahvan ruskan punaiset.

Mahonian marjoja voi syödä, mutta siemenet saattavat olla lievästi myrkyllisiä. Marja on kirpeänhapan. Sitä käytetään hillojen ja viinien hapantamiseen. Vanhassa suomalaisessa puutarhakirjassa sanotaan, että sen marjoista saa hyvää marmeladia. Itse en saa marmeladia marmeladiksi. Se jää aina mehuksi yritin sitten liivatteella tai agar agarilla, joten en ole kokeillut. Syksyllä ajattelin kokeilla mehukiisseliä.

Mahonia pärjää happamassa pihassa. Itselläni se viihtyy hyvin lehtikuusen juurella, rodon naapurina. Ei polta aurinko eikä varjo vaalenna. Mahoniaa suositellaan ihan viralliseksi havujen ja rodojen seuraksi.

Lumikki, melkein seitsemän kääpiötä

Kevään mustan mullan vaikutus on uskomaton. Mustaa maanpintaa jaksaa vahtia aamu toisensa jälkeen. Odottaa ensimmäistä pientä lupausta kevään kaunottaresta. Lumikista.

Sadun paha äitipuoli katsoo peiliin joka aamu, ken on maassa kaunehin.  Yhtenä aamun äitipuolen sydän hyppää ja hän tuntee syvää raivoa. Peili vastaa Lumikki.

Yhtä kiihkeästi katson multaa joka aamu ja odotan pientä lupausta. Yhtenä aamun sydämeni lyö ylimääräisen lyönnin ja tunnen suunnatonta iloa. Maasta ponnistaa kerrottu lumikki, Sanguinaria canadensis multiplex.

Kun ostimme lumikin taimia, en uskonut niiden selviytyvän. Ajattelin, että kukka on yksinkertaisesti liian kaunis. Mutta lumikki elää ja lisääntyy.

Lumikki on alkujaan kanadalainen ja yhdysvaltalainen luonnonvarainen kevätkukkija. Ensin nousee kukkavana, joka verhoutuu sievästi ruskeanharmaaseen lehteen. Kukka aukeaa ja lehti kasvaa vihreäksi lähes sydämenmuotoiseksi ja säilyy syksyyn asti.

Kasvia on käytetty lääkekasvina ja värjäämiseen. Yhdysvalloissa sen juurta saa virallisesti käyttää hammastahnassa. Kotikonstein ei hammastahnaa kannata valmistaa, koska kasvi on myrkyllinen ja lisännee suusyövän riskiä.

Monia Grimmin veljesten satuja pidettiin lapsille soveltumattomina.  Veljekset tutkivat kieltä ja kansantaruja. Tarinoiden tarkoitus oli tallentaa saksalaista kansanperinnettä. Hannu ja Kerttu kertovat hylkäämisestä, Ruusunen raiskauksesta, Punahilkka kannibalismista jne. Lumikki kateudesta.

Saa olla ihan vapaasti kateellinen. Lumikki on mielestäni maailman kaunein kukka.

Uuden alku - kirsikoiden kukkiessa

Mikään ei ole ikuista. Jouduimme viime syksynä kaatamaan rakkaan vanhan kirsikkapuun, koska muurahaiset söivät sen sisältä. Puu yksinkertaisesti, mureni sisältä. Lahosi pystyyn.

Puun kanto on yhä pihassa. Surulliseen muun kaatamiseen liittyi liikuttava ylläty. Kanto on sydämen muotoinen.

Onneksi olimme pari vuotta aiemmin istuttaneet toiselle puolelle pihaa muutaman suklaakirsikan. Eihän pensaat puita ole, mutta kukkaset ovat yhtä kauniita. Kirsikan kukkiessa uusi aika alkaa.

Parikymmentä vuotta sitten olin Japanissa ja opin, että hanami on todella koko maan suuri juhla. Isojen firmojen johtajat lähettävät alaisensa varaamaan puiston parasta kirsikkapuuta jo ennen kukkien aukeamista. 

Duunaripolot joutuvat viettämään teltassa yönsä ja odottamaan kukkien aukeamista. Myöhään illalla näkyi puiden alla telttoja ja niissä pieni sininen valo.

Kun suuri hetki koittaa, johtajat seurueineen leiriytyvät piknikille parhaiden sakuroiden alle. Vaaleanpunaisessa kukkaloistossa voi ihailla luonnon kauneutta ja elämää. Ja odottaa 1. huhtikuuta alkavaa uutta tilikautta tai lasten koulun alkua.

Japanissa buddhalaisuuden perusajatus on kaiken katoavaisuus. Juuri kirsikankukkien alla sen huomaa. Niin kauniita ja niin pienen hetken.