Voihan leukotti!

Meillä on tapana käydä Mustilassa magnolioiden kukkiessa. Näky on pyhä. Iso magnolia täydessä kukassa. Yksi kauneimmista näyistä, jonka tiedän.

Kun tyttäreni oli pieni, reissasimme aika paljon maailmalla. Lapselle oli välillä kärsimystä istua pitkään matkalla. Silloin paras viihdyke olivat satukasetit. Yhdellä matkalla kasetteja oli matkassa riittävästi, mutta vain yksi kelpasi kuunneltavaksi. Kuulimme kymmeniä kertoja tarinan siitä, mikä maailmassa on kauneinta. Tarinan lopussa selvisi, että se on orkidea. Nyt aikuinen tyttäreni hankki ensimmäisen orkideansa.

Minusta taas maailman kauneinta ovat magnoliat. Raskaat kukat hennoissa puunoksissa tai posliinisen kukan täsmällisyys pensaissa.

Eräälllä magnoliareissulla törmäsimme leukottiin (Leucothoe Fontanesiana). En ollut koskaan kuullutkaan kasvista ja ajattelin, että se on hyvä rodonaluskasvi. Mustilassa eivät olleet varmoja kasvin talvenkestävyydestä mutta päätimme ottaa riskin. Pyysivät kertomaan kuinka käy.

Nyt leukotti on ollut meillä viitisen vuotta ja selvinnyt hyvin erilaisista talvista, lumisista ja lumettomista. Nyt ehkä uskaltaisi viestiä, että kyllä kestää ainakin kakkosvyöhykkeellä Hämeenlinnassa. Kasvi ont ullut myös puutarhakauppoihin myyntiin. Ilmeisesti muut ovat huomanneet talvenkestävyyden.

Ainavihanta kasvi on sukua varvuille ja kanerville. Jos se on varjoisassa paikassa lehdet punertavat, aurinkoisemmassa vihertävät. Suomessa kasvi tuntuu epätodelliselta, koska sen lehdet nousevat lumen yli ja ovat lehtiä, eivät mitään neulasia. Se on vähän kuin mahonia, mutta pehmeämmät lehdet ilman piikkejä.

Leukotti on myrkyllinen. Kukkien lehdet ja mesi ovat myrkyllisiä; nieltynä voi aiheuttaa syljeneritystä ja nenän vuotamista, hikoilua, kihelmöintiä, päänsärkyä, masennusta, heikkoutta, vatsakipua, pahoinvointia ja oksentelua, ripulia, halvaantumista. Tämä on varmaan syynä, että pihalla mellastavat pupuset jättävät kasvin rauhaan. Mahoniaa ne ovat tänä keväänä popsineet oikein kunnolla. Ikävä kyllä.

Sanotaan, että leukotti kukkii valkoisin pienin kukin kesäkuussa . Sitä odotellessa.

Kevät tulee, vaikka korona kiusaa. Kohti valoa, uutta kasvua ja toivoa.

Rakkautta ensisilmäyksellä - magnolia

Kävimme Mustilan arboretumissa ensimmäisen kerran ja näin kukkivia magnolioita. Pensasmagnolia (Magnolia sieboldii) vei sydämeni. Siellä se kukki piilossa keskellä metsää. Häveliään kauniisti.

Magnoliapuut ovat hulppeita, mutta sydämeeni jäi pensas. Vuosittain olemme käyneet puistossa katsomassa magnolioita.

Magnoliat kasvoivat maapallolla dinosaurusten aikaan jo paljon ennen ihmistä. Sata miljoonaa vuotta sitten jopa Pohjolassa kasvoi muinoin magnoliametsiä.

Kiinalaiset ihailivat magnolioiden kukkia ja jopa yöpyvät puiden alla, jotta näkevät niiden kukkaan puhkeamisen. Kukka edusti heille äärimmäistä puhtautta.

Napoleonin armejan upseeri toi ensimmäiset kasvit Eurooppaan. Hän rakastui kasviin niin, että luopui sotimisesta ja alkoi jalostaa magnolioita.

Meidän ensimmäinen magnolia, pensasmagnolia, on kymmenisen vuotta vanha. Parina ensimmäisenä vuonna se kukki, mutta sitten se loukkaantui jostain. Lopetti kukkimisen, vaikka selvisi talvesta hyvin.

Syynä oli ilmeisesti lähellä ollut ruukkukasvi, jonka lannoite oli suututtanut kasvin. Nyt se saa olla ylhäisessä rauhassaan, ruukuissa kasvavat kesäkukat pidetään etäällä.

Tänä vuonna kasvissa oli lukuisia nuppuja. Joku nälkäinen söi niistä muutaman, mutta kukkaan ehtii varmasti moni. Niiden pitäisi kukkia juhannuksen jälkeen, mutta ensimmäiset nuput aukesivat etuajassa. 

Kukissa on jotain poikkeuksellista, ne ovat kuin posliinia. Rikkimenevän kauniita.